Tänään vastaan blogitekstin muodossa kysymykseen, jonka sain Instagramissa koskien sitä, miten värianalyysi on kehittynyt 1980-luvulta. Todettakoon heti alkuun, että kaikki värianalyysimenetelmät eivät ole kehittyneet vuosien saatossa, ja joitain tällaisia menetelmiä on edelleen laajassa käytössä. Merkittävimmät tekijät siinä, miten värianalyysi on kehittynyt, liittyvät värien vuodenaikajaotteluun, väriteorian tarkempaan huomiointiin sekä tarkkojen värianalyysien mahdollistumiseen myös etänä eli esimerkiksi kuvista.
Värien jaottelu värivuodenaikoihin
Värianalyysissä värit on perinteisesti jaettu viileisiin ja lämpimiin sävyihin, jotka on edelleen jaettu eri värivuodenaikoihin, joita on usein ollut neljä. Erilaiset viileinä pidetyt sävyt on jaoteltu kesän ja talven sävyiksi ja erilaiset lämpiminä pidetyt sävyt kevään ja syksyn sävyiksi. Joissain värianalyysimenetelmissä on tehty jakoa vielä neljän värivuodenajan sisällä siten, että värivuodenaika jakautuu 3-4 alakategoriaan. Edellä mainituissa värianalyysimenetelmissä ajatellaan kaikkien tietyn värivuodenajan sävyjen olevan henkilölle hyviä sävyjä, mutta alakategoria paljastaa saman värivuodenajan sisältä henkilölle ne parhaimmat sävyt. Tämä on siten merkittävästi erilainen värianalyysimenetelmä kuin esimerkiksi 16 värivuodenajan värianalyysi, jossa esimerkiksi kesälle, vaalealle kesälle, pehmeälle kesälle ja viileälle kesälle on kaikille omat parhaat sävynsä. Kukaan ei ole tämän värianalyysin mukaan henkilö, jolle sopisivat hyvin kaikki eri kesätyyppien sävyt, sillä tämä ei ole väriteorian mukaan mahdollista.
Nykyään on siis olemassa värianalyysimenetelmiä, joissa värivuodenaikoja on enemmän kuin 4. Tyypillisesti värianalyysissä on 4, 12 tai 16 värivuodenaikaa, mutta myös muunlaisia värianalyysin viitekehyksiä löytyy. Värivuodenaikojen määrä itsessään ei suoraan kerro värianalyysimenetelmän tarkkuudesta, sillä monissa värianalyysimenetelmissä on sekoiteltu ominaisuuksiltaan erilaisia sävyjä väriteorian vastaisesti.
Väriteorian tarkempi huomioiminen
Osa moderneista värianalyysimenetelmistä hyödyntää laajemmin ja tarkemmin väriteoriaa. Tämä näkyy esimerkiksi neutraalien sävyjen tunnistamisena, useampien ihon pohjasävyjen tunnistamisena ja värien tarkempana jaotteluna eri värivuodenaikoihin niiden pohjasävyn sekä kirkkaus- ja tummuusasteen vaihteluvälien mukaan. Ihon pohjasävy voi olla lämmin, neutraali-lämmin, neutraali, neutraali-viileä tai viileä. Modernimpien menetelmien avulla on mahdollista saada siis tarkempi värianalyysin tulos ja väripaletti.
Etnisen taustan parempi huomioiminen
Värianalyysiä on joskus kritisoitu siitä, että se ei huomioi riittävästi etniseltä taustaltaan erilaisia ihmisiä. Toisaalta sosiaalisessa mediassa näkyy mielestäni edelleen trendi, jossa esim. julkisuuden henkilöitä arvioidaan ilman varsinaisen värianalyysin tekemistä värivuodenaikoihin, joiden värit tekevät heistä kalpeita. Tämä liittynee yleiseen ongelmaan useissa värianalyysimenetelmissä: monilla värianalyysimenetelmillä on melko löyhä väriteoreettinen perusta. Lisäksi tarkkaa värivuodenaikaa on usein hankala määrittää ilman värianalyysiä. Väriteorian tarkemmin huomioiva värianalyysi auttaa saamaan tarkan värianalyysin tuloksen etnisestä taustasta riippumatta.
Etävärianalyysin mahdollisuus
Joissakin moderneimmissa menetelmissä värianalyysi voidaan toteuttaa myös kuvista tai videoyhteydellä. Mielestäni voisi sanoa, että tämä on modernin värianalyysin merkki, että värianalyysimenetelmään on kehitetty välineet, joilla värianalyysin tekeminen onnistuu luotettavasti myös digitaalisesti ihmisen (ei esim. tekoälyn) tekemänä. Kaikki etänä toteutetut värianalyysit eivät kuitenkaan ole yhtä luotettavia ja tarkkoja, vaan tässäkin värianalyysin tarkkuus ja luotettavuus riippuu värianalyysimenetelmästä ja sen väriteoreettisesta pohjasta sekä värianalyysin tekijästä. Kuvista tehtävää värianalyysiä ei voi myöskään tehdä mistä tahansa kuvista, vaan kuvien tulee olla tarkkojen ohjeiden mukaan otetut ja esimerkiksi meikittömät.
Tieto on lisääntynyt
Moni luulee, että ihon pohjasävyn näkee päältäpäin, mutta tämä ei pidä paikkansa. Esimerkiksi pinnalta kellertävä iho saattaa olla viileä eli sinipohjainen, kun taas pinnalta punertava iho saattaakin olla lämmin eli keltapohjainen. Emme voi tehdä päätelmiä värivuodenajasta ihon pintasävyn perusteella, sillä se muuttuu eri olosuhteissa. Aiemmin on esimerkiksi ajateltu, että herkästi auringossa palava iho on viileä kesäihmisen iho, mutta tämä on hyvin yksilöllistä eikä tästä voi tehdä johtopäätöksiä ihmisen värivuodenajasta tai ihon pohjasävystä. Myös esimerkiksi ruskettuminen, tietyt sairaudet, punastuminen ja sääolosuhteet voivat vaikuttaa ihon pintasävyyn, mutta niidenkään perusteella ei voida tehdä luotettavia päätelmiä ihon pohjasävystä.
Lisäksi nykyään tiedämme, että on olemassa pohjasävyltään neutraaleja sävyjä, ja puolille eri värivuodenajoista sopivat kaikkein parhaiten neutraalit sävyt, ei esimerkiksi viileiden ja lämpimien sävyjen sekoittelu. Kaiken kaikkiaan tieto väreistä on lisääntynyt vuosien saatossa, ja tämän ansiosta on kehitetty myös aiempaa tarkempia värianalyysimenetelmiä.
16 värivuodenajan menetelmässä huomioidaan väriteoria poikkeuksellisen laajasti. Jos haluat tietää tarkan värivuodenaikasi ja saada värianalyysistä parhaimman mahdollisen hyödyn irti, voit halutessasi tutustua värianalyysitarjontaamme täällä.
